Tuoreen leivän tuoksu on tuoksuista kodikkain! Se tuo mieleen lapsuuden kesät ja mummun veistämässä ruislimpusta siivuja ja kysymässä ”Otatko kakkua”. Hän nimitti leipää kakusi. Ensin petyin, kun sainkin käteeni siivun voilla päällystettyä ruisleipää mutta kun aloin sitä syömään olin onnellinen. Niin hyvää oli omapaistettu leipä ja suolainen voi.
Löysin kirpputorilta Lécué Bread maker -silikonivuoan, jonka avulla eipä syntyy helposti. Halutessasi voit punnita, sekoittaa, vaivata, kohottaa ja paistaa leivän samassa astiassa ja kerryttää tavanomaista vähemmän tiskattavaa. Minä tykkään käyttää leipoimiseen yleiskonetta, joten vaivasin taikinan siinä.
Kuvan leipään käytin 3 dl hapantaikinajuurta, 5 dl vettä, 8 dl ruisjauhoja sekä 8 dl vehnäjauhoja. Vaivasin taikinaa yleiskoneen kulhossa vartin, annoin kohota huoneenlämmössä muutaman tunnin ja nostin yöksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä lisäsin 2 tl hienonnettua merisuolaa sekä 8 dl vehnäjauhoja. Vaivasin taikinaa jälleen reippaasti, annoin kohota ennen paistamista ja nostin kylmään uuniin. Paistoaika 30 minuuttia 200-asteisessa uunissa ja vielä perään 10 minuuttia 100-asteisessa uunissa kipattuna ylösalaisin uunipellille, jotta leipä varmasti kypsyi myös pohjalta.
En ole vielä täysin tyytyväinen lopputulokseen, sillä leipä tuntuu painavalta. Kypsän leivän tunnistaa siitä, että lepiä kumisee sitä naputettaessa. Tämä leipä kumisi kyllä mutta painoa sillä on reippaasti.
Leikkasin leivästä tuoreeltaan testipalaksi kannan. Taikina likistyi hiukan leikattaessa mutta seuraavana aamuna jäähtyneen leivän rakenne on oikeastaan aika hyvä.
Jatkan innolla hapanleipäkokeilujani. Aion testata vuokaa myös gluteenittomaan leivontaan, koska netistä tuotteeseen tutustuttuani uskon sen helpottavan sitkottoman taikinan käsittelyä.
