Kylläpä vuoddet vilaahtaa. Ollaan keväässä 2017. Toukokuu ja yhteen päivään mahtuu kolme vuodenaikaa: lunta tulee, lumi sulaa ja aurinko lämmittää. Pistäydyin palstalla katkomassa kultapiiskuista varret. Haravoin ja tuijotin kääntöä kaipaavaa maata. Huusireissulla palstoja, joissa maa oli käännetty polttomoottorin voimalla ja päätin että tänä vuonna laiskottelen minäkin. Lopun ajasta tasoittelin nurmea ja rippasin uutta siementä. Yön yli liotetut herneet pääsivät maahan värjöttelemään, muut odottakoot laatikon kätkössä kesän koittoa. Jätin tarvikelaatikkoon perunaa ja maa-artisokkaa, niistä kasvatan syyssadon.
Kesät 2015 ja 2016 menivät palstalla todella rennolla otteella. Tein mitä ehdin ja sain mitä sain. Aikaa jäi osallistua beach volleyn pelaamiseen viereisellä rannalla ja sen päälle pitkiin uinteihin, koiran katsellessa rannalla perääni. Kiltti kaveri, odottelee palstatyöt, pelit ja uinnit kun tietää, että saa käydä kävelyreissuilla aina sopivassa välissä.
Syyskuussa 2014: Kuuma kesä 2014 on takana ja sato saatu miltei kaikki korjattua. Aikainen kevät innoitti kylvämään pavut ajoissa. Kun sato edellisinä vuonna on ollut papupainoitteinen, toisin kävi tänä kesänä. Pupujussikat söivät pavun silmut eikä myöhemmin tehty paikkokylvo onnistunut. Maistuvatpahan ensi kesän pavut makoisimmille. Naurista panin kesäkuussa kasvamaan ja se näytti pitävän myöhäisestä kylvostä. Koskaan ei vielä ole nauriit kasvaneet näin komeiksi.
Kesäkurpitsa on ollut jälleen satoisa. Sitä olen kokkaillut tomaatti-valkosipuli (omalta palstalta sekin) -jauhelihavuokana, päälle emmentalraastetta.
Puotilan kartano on avattu, Svenkassa ollut toimintaa koko kesän. Pihatyöt alkavat valmistua ja puotilalaiset saaneet aivan mahtavan paikan kokoontua ja harrastaa.
Keväällä 2014: Varhainen kevät mahdollisti Puotilan Juorumäen palstan maankäännön jo ennen Vappua. Savensekaisen mullan jokkoon ripottelin hiekkaa, kalkkia ja kanankakkaa – ohi lenkkeilevien harmiksi. Kylmä sää on tuonut malttia. Vain kesäkukkien siemenet ovat maassa äitienpäivän aikaan. Sain mahtavan raparperijuurakon. Joskohan tänä kesänä pääsen heinävellin keittoon ja raparperihyveen paistoon?
Puotilan kartano siistiytyy kovaa vauhtia. Pihaa on raivattu ja Svenkan tiloissa toimii kahvila. Hyvä oli kinkkupiiras ja palvelu.
Ihan meni kääntö jo naisvoimin. Palstan laidoilla olleet kuivat kultapiiskunvarret paloittelin mullan joukkoon. Ei jäänyt mitään lavalle vietävää.
Seuraava projekti palstalla on kasvitukien tekeminen. Toin maalta lautataapelin välissä olleita rimoja. Niistä nikkaroidaan marjapensaille ja vadelmille tuet.
Siinäpä tähänastiset kuulumiset viljelykaudelta 2014. Lue tästä palstan aiemmista vuosista:
Sain 2012 palstan Puotilan Juorumäeltä. Se oli hurjassa kunnossa, jäänyt hoitamatta jo kai useampana vuonna. Edellinen palstaviljelijä oli vienyt kasvit mennessään. Tilan olivat vallanneet rikkaruohot. Ei mennyt kääntötyö naisvoimin.
Kääntäminen oli kovaa työtä eikä jännetuppitulehdukselta vältytty siitä huolimatta, että kääntötyötä tehtiin kahtena päivänä. Maa oli savista ja tiukkaa, joukkoon nosteltiin turvetta ja lannoitetta.
Lopussa kiitos seisoo. Palsta oli valmis siementen kylvöön.
Ensimmäisenä vuonna maahan kylvettiin pääasiassa perunaa ja papua, jotka veivät valon rikkakasveilta. Pavut kasvoivat korkeiksi keppien tukemana. Satoa riitti kesän mittaan syötäväksi sekä talveksi pakkaseen ryöpättäväksi yllin kyllin. Heinä kasvoi kulkuteillä, sillä kitkemistä oli riittävästi hyötykasvipenkeissä. Naurista, retiisiä ja salaattia, pinaattia ja mangoldiakin tuli mukavasti, vaikka etanat rei’ittivätkin lehtiä ahkerasti. Palstan ainoa marjapensas punaherukka sai rajun leikkauksen, mutta teki riittävästi marjaa.
Toisten palstoja katsellessa tuli mielitekoja: kukkasia, persiljaa, lehtipersiljaa, kruunutilliä, raparperia, avomaakurkkua sekä kesäkurptisaa. Syksyllä istutettiin perennoita, kukkasipuleita, valkosipulia, vadelmaa, mustaherukkaa, karviaista ja mustaseljaa. Tulevan kesän hankintalistalle kirjattiin trimmeri. Ensikertalaisena palstaviljely lopetettiin näin jälkikäteen ajatellen liian hätäisesti. Pitkä, lämmin syksy oli kasveille suotuisa. Mangoldia pukkasi käännetystä maasta vielä monen lettutaikian höysteeksi.
Juorumäen palstan sijainti on oiva. Palstalle pääsee näppärästi metrolla, aherruksen jälkeen voi pulahtaa meressä ja syksyllä, kun on kassi kaupalla kotiin kannettavaa, auton saa lähelle palstaa. Uimarannan beach-kentällä käy viikokonloppuisin Wartti-volleyn väkeä pelaamassa sekajoukkueilla ja koirallekin on koirapuisto siinä lähellä.
Palstaviljely jatkui kesällä 2013 suotuisasti. Herne jäi jostakin syystä matalaksi eikä retiisi oikein itänyt mutta avomaakurkku (jääkaappi ei vedä enempää valkosipulikurkkua!) ja kesäkurpitsa ovat sitäkin satoisampia. Raparperi, selja, karviainen, vadelma ja mustaherukka voimistuvat. Gerberat unohtuivat keväällä puutarhalaatikkoon, saattaa siis olla että palstalla kukkii tänä syksynä komeasti paljon muita myöhemmin. Ajatus on pyytää joltakulta palstan pitäjältä alku kultapallosta, sillä sen rennot kukkaset ovat maljakossa ylellisen boheemit.
