Tekijän sanat
Olen aina ollut ahne kokemuksille. Vaikka perheessämme on kouluikäiset lapset, retkeilemme, matkustelemme ja mökkeilemme paljon. Käymme kylässä ja meillä vierailee ystäviä ja sukulaisia. Työn ja vapaa-ajan harrasteiden yhdistäminen on varsinaista taiturointia, joka ei toimisi ilman kompromisseja ja oikaisten tekemistä. Täyttä elämää – tahtini vuoksi suosin nopeita ja vaivattomia ruokia, jotka valmistuvat viimeistään puolessa tunnissa – mieluiten sitäkin sukkelammin. Silti odotukseni ruuan suhteen ovat korkeat. En pidä lämmitetyistä annoksista. Teen ruokani suurelta osin itse ja haluan sen olevan maistuvaa, ravitsevaa, terveellistä, kevyttä, eettistä ja esteettistä.
Rasvaa en kaihda, kunhan sen laatu on kohdallaan eli saan siitä mahdollisimman paljon juoksevia kasviöljyjä, jotka sisältävät runsaasti sydänterveyttä edistäviä, monityydyttämättömiä rasvahappoja.
Suosin täysjyväviljaa, sillä niin saan ruokiin viljaisaa makua. Myös leseet ja rouheet ovat suosikkejani, koska ne tekevät ruuan rakenteesta mielenkiintoisen.
Kasviksia kaipaan jokaiselle aterialle. Koin jo lapsena niiden kasvun ihmeen synnyinkotini rehevässä puutarhassa. Lukioiässä myin vihanneksia torilla ja myöhemmin olen päässyt usein tuorettakin tuoreempiin kasviksiin ja yrtteihin käsiksi tuttaviemme kasvihuoneilla Turun seudulla. Kasvattelen mielelläni itsekin hedelmiä, herneitä, pinaattia, marjoja, raparperia ja yrttejä.
Ruokajuomana käytän laktoositonta, rasvatonta maitoa, johon on lisätty kalsiumia. Jälkiruuaksi keitän mielelläni marjakiisselin tai löysän marjahillon, jonka jäähdytän jäisillä marjoilla. Seos maistuu herkulliselta pannukakkujen päällä. Jos marjahilloketta jää, syön loput aamupalalla talkkunan kera. Pidän kotona lasten välipalaksi aina omenoita ja sitrushedelmiä, jotka tekevät meillä banaaneja paremmin kauppansa. Näppipalaksi käsitelty porkkana ja kukkakaali katoaa kulhosta myös sukkelaan.
Leivon paljon kakkuja mutta arkiseen iltaan paistan kuitenkin vain sukkelat mokkapalat, porkkana- tai piimäneliöt. Niistä tulee kodikas tuoksu. Lapsia kannustan tyytymään karkkipäivänäkin kakkuun ja kekseihin, sillä toivon heidän oppivan arvostamaan omatekemää ostoherkkujen sijaan. He selailevat mielellään leivottavan kakun reseptiä valitessaan leivontakirjoja ja hakevat jo ohjeita internetistä.
Maailmalla matkaillessa olen oppinut arvostamaan ruokakulttuuriamme. Ruisleipää tulee reissussa todellakin ikävä. Puuro päivän käynnistäjänä on järkevä tapa ja tuoreet marjat, kala ja kasvikset jokapäiväistä ylellisyyttä, joita monet hampurilaisenpurijat eivät osaa edes uneksia. Kotimaassa on helppo syödä monipuolisesti ja terveellisesti ympäri vuoden.
Tästä kirjasta löydät vinkkejäni hyvään kotiruokaan, vaivattomaan iltapalaan ja vuotuisiin juhliin. Ruokien raaka-aineet olen poiminut kotimaisen sadon antimista kulloisenkin kauden tarjonnan mukaan. Laadukkaiden elintarviketalojemme tuotteet olen käyttänyt hyödyksi hyvillä mielin, sillä puolivalmisteiden avulla ruoka syntyy sukkelammin. Jos murehdit teollisten tuotteiden alkuperää ja valmistajien eettisiä periaatteita, piipahda heidän kotisivuillaan tutustumassa taloon ja anna vakuuttaa itsesi. Oikaise siinä missä voit ja keskitä aikasi siihen, mistä et tingi. Jos perunasose on mielestäsi hyvää ainoastaan multaisesta perunasta aloittaen, kunnioita näkemystäsi, mutta koosta aterian muut osat joutuisammista aineksista.
Hoikkuutta ihannoivana aikana herkuttelu koetaan usein suurena paheena. Vanhemmat ovat ikuisella laihdutuskuurilla ja lapset lähtevät siihen helposti mukaan. Minä annan periksi silloin tällöin ja nautin kakkupalan viimeistä murua myöten. Jos kaloreita kertyy keskivartaloon, karistan ne arkiliikunnalla ja urheilulla. Perustelen lapsille liikuntaa rentoutumisella, hyvän mielen tuottamisella, lihaskunnolla ja jaksamisella. Solakkana säilyminen näyttää tulevan kaupan päälle, kun ravinto on kokonaisuudessaan koostettu kohtuulliseksi, terveelliseksi ja vaihtelevaksi.
